Nyt oon viikon ollu kotona. Tavaroiden siirtäminen paikalleen etenee asteittain... Sitten kun on aikaa niin voi tehdä kunnon valokuva-albumin ja säilöä sinne kaikki muistot.

Lauantaina 6.11. tulin siis Suomeen. Olin viimeisen yön Marialla. Kävimme perjantai-iltana katselemassa öistä Budapestia. Kansallisteatteri näytti upealta! Lauantaina menimme Katin luokse ja Kati ja Katus veivät mut sitten lentokentälle. Siellä mielen valtas semmonen kummallinen tyhjyys. Mikään ei oikeen tuntunut miltään. Ja jotenki kuvitteli, että sunnuntaina sitten taas junalla takasi Csernyeen ja maanantaina töihin. Illalla väsyneenä joutui pariin kertaan palauttelemaan mieleen suomen lauserakennetta ynnä muuta... :D

Sunnuntaiaamuna menin kirkkoon. Johanneksen kirkossa oli Herättäjän kirkkopyhä ja siellä sitte näki vaikka ketä tuttuja. Kun lähdettiin ajelemaan kotiinpäin, rupesi satamaan lunta. Siinä vaiheessa vähän tuntui, että riittää jo tervetulotoivotukset... Kotona oltiin vasta illalla myöhään ja sitten nukutti. Maanantai-aamuna piti herätä aikaisin ja hakea Ylivieskan asemalta Mikon sinne jättämä auto. Jännitti kamalasti kouluun meneminen kuten myös sunnuntaina kotiin palaaminen. Vissiin arkeen paluu tuntui jotenki ylivoimaiselta. Mutta ihan hyvin se onnistui kuitenki. Tosi lohduttavalta tuntui, että heti maanantai-iltana oli unkarinpiiri. Pääsi heti puhumaan rakkaaksi tullutta kieltä.

Koulujuttuihin alkaa vähitellen päästä mukaan. Tunteetkin rupeaa palaamaan. Rupeaa taas tuntemaan ikävää (jännittävää, että nyt vasta rupeaa kunnolla ikävöimään Suomen-rakkaitakin, tuolla ei jotenkin ehtinyt...) ja muutakin. Voi myös ruveta suunnittelemaan mahdollista uusintavisiittiä!