Näinpäs viime yönä mielenkiintoista unta. Siinä olivat sekaisin Aholansaari, Seinäjoen tyttöleirit, seurakuntavaalit ja Erasmus-opiskelijavaihdon isokenkäiset mm. Etelä-Afrikasta ja Unkarista. Olin aamulla ihan yybertaitava ja kirjoitin Violalle kirjeen Itävaltaan unkariksi! (Viola on tän vuoden siellä au pairina.)

Eilen olin taas päiväkodilla, koska Eva, István ja kaikki päiväkotitädit lähti aamulla Saksaan moikkaamaan ystävyyspäiväkotia ja mulla on siis tää päivä ja huominen vapaita. (Siksi lähdenkin illalla Budapestiin Márian luo! Siitä reissusta toivottavasti kirjoitan pitkästi ens viikolla.) Sain siirrettyä mp3-soittimeeni Pillangó-ryhmän siivouslaulun, joka on aivan ihana! Judit és a zenemanókin Dallam az élet.

Alkuviikon olen ollut Evan ja Gáborin mukana koulussa sekä Evan mukana kotikäynneillä ja raamattutunnilla. Viime viikolla lauloin neljännelle luokalle tunnin jälkeen Asikkalan puisia rattaita, kun hiljensin (tosi kovaäänisen!) luokan laulamalla tunnilla sitä pätkän ja pari mukulaa niin kärtti kuulla sen kokonaan, ja yks poika osaa sen nyt melkein erinomaisesti! Nyt sama poika toivoi toistakin laulua ja sai kuulla Kaksipa poikaa Kurikasta. Tämän viikon tunnilla opettelimme lauluja uskonpuhdistuksen muistopäivän juhlaa varten.

Gáborin kanssa olin ekaluokan tunnilla. Gabor totesi, että tiettyä haastetta tunnin pitämiseen tuo se, etteivät oppilaat vielä osaa lukea. Luokassa oli yksi poika, jolle koko tunti taisi olla aivan evvk. Hän istui reppu selässä valmiina säntäämään ulos heti, kun tunti loppuu. Kirjatkaan eivät tainneet olla mukana. Menin tunnin loppupuolella pojan viereen istumaan ja juttelemaan vähän aiheesta ja vähän aiheen vierestä ja sain hänetkin kiinnostumaan! Jes! (Ja kertomaan, että nyt on ongelma kun on kaks asiaa mitä haluais toivoa joululahjaksi eikä tiedä että kumpaa toivois.)

Viime viikolla olin tosiaan Kovácsien luona ja siitä tämä tauko blogin kirjoituksessa, siellä kun ei ole tietokonetta. Lauantaina pääsin mukaan poimimaan viinirypäleitä! Tyhjäsimme kaksi tarhaa 7 hengen voimin ja söimme isolla porukalla toisella viinitarhalla. Krisztiánin äitiä nauratti kun totesin, että kun joku Suomessa tulee kysymään että no osaatko sää nyt unkaria niin varmaan vastaan että "Persze!" Se ku sen verran on perehtyny suomen kieleenkin että tietää, mitä tämä unkarin "tietty!"-huudahdusta merkitsevä sana on suomeksi... :D

Opinnäytetyönkin kanssa alkaa sujua loistavasti! Näyttää siltä, että unelma-aiheeni toteuttaminen saattaapi onnistua