Kaikki seurakunnan työntekijät häippäisivät torstaina Saksaan tapaamaan ystävyyspäiväkotia, siispä minä lähdin Budapestiin Marian luo. Kävimme viikonlopun aikana monessa hienossa paikassa (ja keskustelimme suomen kielen pottumaisuudesta juuri edellisen asian suhteen - moneSSA hienoSSA paikaSSA), joista upein oli ehkä luolasairaalamuseo. Semmoiseen n. kilometrin pitkään luolastoon rakennettiin sairaala ja siellä hoidettiin sodassa haavoittuneita. Nyt siellä oli potilaina ja hoitajina vahanukkeja.

Kävimme myös Sankareiden aukiolla (Hősök tére), missä on patsaita Unkarin seitsemästä sankarista, jotka tarun mukaan ensimmäisenä ottivat kodikseen tämän mukavan laakson Karpaattien vieressä, sekä Unkarin sankarillisista kuninkaista. Lauantai-iltana kävimme uimassa ja saunassa ja ihastutin kanssasaunojia löylynheittotaidoillani (osuin kiukaaseen joka kerta kahden metrin etäisyydeltä) ja vielä enemmän kielitaidollani kun tunnustin olevani suomalainen. Sen jälkeen lähdimme Ecseriin. Violakin oli kotona, vaikka on tämän vuoden Itävallassa au pairina. Pelasimme Katinkan kanssa stressiä ja sen jälkeen opetin hänelle korttitemppuja. Olipas kivaa.

Sunnuntaina kävimme Marian kanssa luterilaisessa jumalanpalveluksessa, katsoimme kuvia ja lehtileikkeitä Marian ensimmäisestä Suomen-vierailusta ja söimme lättyjä. Iltapäivällä pitikin jo kiirehtiä linja-autoon. Unohdin sanakirjan Marian luo! Toivottavasti selviän nyt kolme viikkoa ilmankin.

Kuulemma Saksassa satoi koko viikonlopun. No, nyt Eva ja István sitten toivat sen kelin tänne, koska koko päivän on ripsinyt ja ollut tosi synkkää ulkona.

Aamulla sain suunniteltua loppuun oppitunnin, jonka ens viikolla pidän muutamalle luokalle. Samoin harjoittelutehtävät edistyy. Nyt pitäis opetella Isä meidän unkariksi. Eva piti tänään aamuhartauden päiväkodilla. Päiväkotiin tuli uusi tyttö, jota jännitti valtavasti. Molemmat kädet oli suunnilleen rannetta myöten suussa, eikä tyttö meinannut uskaltaa tulla muiden lasten kanssa piiriin aamuhartauden ajaksi. Barnus jälleen kerran kiukutteli jostain. Lyhyt on pinna... 

Puoliltapäivin olin Gáborin kanssa kolmannen luokan uskontotunnilla, viime viikolla en sinne tosiaan ehtinyt. Nyt luokkaa lähestyessäni rupesi kuulumaan huutoja: "Jött a Sanna! Jött a Sanna!" Ensimmäisinä paikalla olleet tytöt tekivät Gáborille pienen källin: verhot ikkunoiden eteen ja valot kiinni ja kunnon PÖÖ Gáborin astuessa sisään. Källi taisi kuitenkin epäonnistua, kun samalla ovenavauksella astui sisään myös läjä oppilaita... Aiheena oli Baabelin torni ja lapset saivat kirjoittaa taululle niin monta kieltä kuin osasivat. Tehtäväkirjassa oli ristikko, josta piti etsiä 13 kieltä. Löysin ite 12. Ristikossa olivat muiden muassa suomi ja eesti 

Kävin päiväkodilla syömässä, sitten menin takaisin Evan luokse. Eva ja Dora söivät lounaan ja Dora esitteli mulle tuliaisina saamaansa Zuckertüteä, sitä tötsää täynnä karkkeja, jonka saksalaiset lapset perinteisesti saavat aloittaessaan koulun. Sitten menimme Evan kanssa tapaamaan Lacin mummua. Eva harmitteli, että on joskus kesällä käynyt siellä viimeksi ja pitäisi käydä useammin. Lacin äitikin oli paikalla.

Nyt olis kuulkaa näläkä. Kohta vissiin on ruoka.