Joistain asioista huomaa että eilen ja toissapäivänä on saanut puhua suomea. Kuten siitä, että tänä aamuna tokaisin Jánosille ihan pokkana "Huomenta!" ja sitten vasta mietin että mitäs tulikaan sanottua.

Keskiviikkona siis yliopettaja Vesa Nuorva tuli kurkkaamaan, että mitä mulle tänne kuuluu ja eilen tuli kirkkoherramme Martti Viljanen hakemaan sen mökillensä yöksi ennen Suomeen lähtöä. Käytiin kattomassa Bakonycsernyen päiväkoti, koulu, kirkko, kunnantalo ja kaivosmuseo ja Súrin kirkko, koulu ja seuris. Päästiin käymään myös Súrin katolisessa kirkossa. Se oli aika hieno! Kävimme myös viinitarhoilla ja Csatkan katolisessa pyhiinvaelluskohteessa, siinä samassa missä jo kolmisen viikkoa sitten kävin Molnár Istvánin kanssa. Laci piipahti tulkiksi Istvánin ja Vesan harjoittelukeskusteluun ja mä selailin täkäläista katekismusta ja katsoin että hei, täällähän on rukous joka alkaa samalla lailla kuin päiväkodin ruokarukous! Jövel, Jézus... Sit katoin tarkemmin ja tajusin että sehän on just se sama rukous. Nyt sitten osaan sen kokonaan:

Jövel, Jézus, légy vendégünk, áldd meg amit adtál nékünk. Ámen.

Vapaasti suomennettuna "Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Aamen."  Martti meinas että halus tuoda mulle jotakin mikä "ei ole särkyvää, arvokasta, tilaavievää eikä nestettä" ja toi Sisuja ja Marianneja! Vau! Niillä selviää hyvin loppuajan!

Tänään oli sitten näillä näkymin viimeinen päivä päiväkodilla. Yhdellä tytöllä oli synttärit ja nyt soi päässä laulu jota sille soitettiin. Jos itekkin haluatte kyseisen laulun soimaan päähänne niin tuolta se löytyy: http://www.youtube.com/watch?v=hi3pbtrqy70 (Kovasti näyttää unkarilaisilta Fröbelin palikoilta!) Ehkä siks että oli vika päivä päiväkodilla tai ehkä siks että se on tosiaan jo ens kuussa kun tuun takaisin, nyt on semmonen olo että emmävielähaluulähtee!!!! Yrittää siinä sitte selittää itelleen että no ei tarttekkaan, vielä on viis viikkoa jäljellä... 

Illalla taas nuorteniltaa.