Nyt oon viikon ollu kotona. Tavaroiden siirtäminen paikalleen etenee asteittain... Sitten kun on aikaa niin voi tehdä kunnon valokuva-albumin ja säilöä sinne kaikki muistot.

Lauantaina 6.11. tulin siis Suomeen. Olin viimeisen yön Marialla. Kävimme perjantai-iltana katselemassa öistä Budapestia. Kansallisteatteri näytti upealta! Lauantaina menimme Katin luokse ja Kati ja Katus veivät mut sitten lentokentälle. Siellä mielen valtas semmonen kummallinen tyhjyys. Mikään ei oikeen tuntunut miltään. Ja jotenki kuvitteli, että sunnuntaina sitten taas junalla takasi Csernyeen ja maanantaina töihin. Illalla väsyneenä joutui pariin kertaan palauttelemaan mieleen suomen lauserakennetta ynnä muuta... :D

Sunnuntaiaamuna menin kirkkoon. Johanneksen kirkossa oli Herättäjän kirkkopyhä ja siellä sitte näki vaikka ketä tuttuja. Kun lähdettiin ajelemaan kotiinpäin, rupesi satamaan lunta. Siinä vaiheessa vähän tuntui, että riittää jo tervetulotoivotukset... Kotona oltiin vasta illalla myöhään ja sitten nukutti. Maanantai-aamuna piti herätä aikaisin ja hakea Ylivieskan asemalta Mikon sinne jättämä auto. Jännitti kamalasti kouluun meneminen kuten myös sunnuntaina kotiin palaaminen. Vissiin arkeen paluu tuntui jotenki ylivoimaiselta. Mutta ihan hyvin se onnistui kuitenki. Tosi lohduttavalta tuntui, että heti maanantai-iltana oli unkarinpiiri. Pääsi heti puhumaan rakkaaksi tullutta kieltä.

Koulujuttuihin alkaa vähitellen päästä mukaan. Tunteetkin rupeaa palaamaan. Rupeaa taas tuntemaan ikävää (jännittävää, että nyt vasta rupeaa kunnolla ikävöimään Suomen-rakkaitakin, tuolla ei jotenkin ehtinyt...) ja muutakin. Voi myös ruveta suunnittelemaan mahdollista uusintavisiittiä!

 TJ 1. Parin tunnin päästä lähdetään kohti Budapestia.

Tän viikon olen ollut päiväkodilla, koska kouluilla on syysloma. Päiväkodillakin lapsia on ollut vain 4-6, kun vanhemmatki on lomaillu. Eilen leikittiin Barbaran ja Ádamin kanssa poneilla, ja oli aika huvittavaa kuunnella, kun Ádam leikki äitiponilla, ja koska siivekäs äitiponi osasi luonnollisesti lentää, se kyseli pikkuponeilta, että mitä ne haluaisivat pyytää, kun hän nyt lähtee Jeesusta tapaamaan. Sitten äitiponi toi sieltä Jeesuksen luota karkkia ja leluja :D Että taas näitä Jeesuksen ja Joulupukin risteytyksiä.

Täällä pyhäinpäivää vietettiin jo maanantaina. Molemmilla hautausmailla oli jumalanpalvelus ja päivä oli vapaapäivä. Näin Istvánia ja Évaa sillon viimesen kerran, koska lähtivät tiistaiaamuna reissuun, sukuloimaan kaiketi. Tiistai-iltana raamattutunnin piti Gábor kitaroineen ja porukka toivoi sen tunnin jälkeen että ehdottaisin jonkun virren. No tietysti Mua siipeis suojaan kätke. Soitin ja kun porukka pääsi mukaan niin rupesin laulamaan suomeksi. Sitten ne jäikin vaan kuuntelemaan... :D

Keskiviikkona olin töissä puoli viiteen asti ja lähdin sitten Zitan mukaan niiden luo päivälliselle. Zitan lukiolaistytöt oli kotona. Toinen oli ihan mahdottoman hyvä piirtäjä ja se nopeasti sutaisi mulle muistoksi Karvisen ja Oskun :D Syötiin Zitan miehen onkimaa ja valmistamaa kalaa. Hyvää oli!

Eilen oli viimenen päivä päiväkodilla ja näin viimestä kertaa myös Kovácseja (joille menin töitten jälkeen) ja Veraa (joka tuli illalla käymään). Ikävä tulee.

 Hih, ikkunasta näkyy kun yks Szabójen kanoista hyppii katolla. Kuinkahan hyvin tämmösen pientilan (jossa on mm. parikymmentä pihalla juoksentelevaa kanaa tai niinku Kovácseilla pari possua ja ankkaa) pystyttäminen enää onnistuis, oisko se kaiken maailman direktiivien takia liian hankalaa tai jopa mahdotonta?

Maanantaina ja tiistaina kolmannen ja neljännen luokan ussantunneilla minä olin ope :D Oli kivaa. Varsinki kolmannen luokan tunnilla. Laulettiin Halki maailman, tehtiin paperista kyyhkysiä ja opeteltiin leikki Isä meidän -rukoukseen. Selvisin tunneista ihan puhtaasti unkarin kielellä :D

Torstaina oli lähteny päiväkotitätien lompakot kävelemään varasto/pukuhuoneesta keskeltä kirkasta päivää. Oho. Ja ihan tämmösessä käpykylässäkin. Hui.

Eilen oli vimppa nuortenilta täällä. Tänään kävin pyörällä Súrissa Molnáreilla kun Réka oli kotona. Huomenna on vimppa jumalanpalvelus täällä. (Jos Sari lukee tätä niin itkut sille!)

Jännää. Eilen olin kirkossa ihan normaalissa jumalanpalveluksessa ja siellä kastettiin lapsi. Toisaalta onhan Suomessakin esimerkiksi konfirmaatio usein osana ihan tavallista, kaikille avointa jumalanpalvelusta. Täällä puolestaan ihastellen ihmeteltiin sitä, että Suomessa ristiäiset pidetään suht usein kotona. Näytti muuten ihan ku toisella kummeista olis ollu verkkatakki päällä!

Jumalanpalveluksen jälkeen menin Krisztiánin luo kun sillä oli pari viikkoa sitten synttärit. Juhlittiin niitä isolla porukalla. Menin sinne yhtä matkaa päiväkotitäti-Eszterin kanssa ja se käski käymään ja sanoi, että sen tietokonetta saa käyttää kun Szabóilla ei jostain syystä oo torstain jälkeen toiminu netti. Kävin siis välissä Eszterin luona ja juteltiin kaikenlaista (se esimerkiksi kerto että on ollu joskus vuoden Saksassa au pairina ja samaten se kerto että vaikka on tavannu jo monta kymmentä suomalaista niin ei oo törmänny yhteenkään semmoseen stereotyyppisen jurottavaan :D) ja sit menin takaisin Krisztiánille. Ja aiheutin melkein riidan siellä leikkimällä Rubikin kuutiolla kun ne rupes juttelemaan Unkarilaisista keksinnöistä ja muutaman aasinsillan (atomipommi, maailmansodat jne.) kautta se keskustelu meni sitte veroihin ja niistä ne kinasteli. Illalla keksin että osaan pelata ihan oikeillakin pelikorteilla Vapaakenttää (eikä pelkästään tietokoneella)!

Lauantaina ne reformoidut nuoret joiden luona oltiin ekumeenisessa nuortenillassa kaksi viikkoa sitten tulivat vuorostaan tänne. En ihan pysynyt perillä aiheesta, oikeista ja vääristä valinnoista oli kuitenkin kyse. Perjantaina oli kans illalla nuorteniltaa ja päivällä koululaisille oppituntia. Siellä on yks tyttö ja yks poika jotka on ihan järkyttäviä koheltajia! Éva kertoikin että niille ei oo ihan parhaimpia kortteja elämään jaettu ja sen takia ne temppuilee koulussa.

Hui, kohta mulla on ihan ikioma oppitunti. Unkariksi. Hui.

Kaikki seurakunnan työntekijät häippäisivät torstaina Saksaan tapaamaan ystävyyspäiväkotia, siispä minä lähdin Budapestiin Marian luo. Kävimme viikonlopun aikana monessa hienossa paikassa (ja keskustelimme suomen kielen pottumaisuudesta juuri edellisen asian suhteen - moneSSA hienoSSA paikaSSA), joista upein oli ehkä luolasairaalamuseo. Semmoiseen n. kilometrin pitkään luolastoon rakennettiin sairaala ja siellä hoidettiin sodassa haavoittuneita. Nyt siellä oli potilaina ja hoitajina vahanukkeja.

Kävimme myös Sankareiden aukiolla (Hősök tére), missä on patsaita Unkarin seitsemästä sankarista, jotka tarun mukaan ensimmäisenä ottivat kodikseen tämän mukavan laakson Karpaattien vieressä, sekä Unkarin sankarillisista kuninkaista. Lauantai-iltana kävimme uimassa ja saunassa ja ihastutin kanssasaunojia löylynheittotaidoillani (osuin kiukaaseen joka kerta kahden metrin etäisyydeltä) ja vielä enemmän kielitaidollani kun tunnustin olevani suomalainen. Sen jälkeen lähdimme Ecseriin. Violakin oli kotona, vaikka on tämän vuoden Itävallassa au pairina. Pelasimme Katinkan kanssa stressiä ja sen jälkeen opetin hänelle korttitemppuja. Olipas kivaa.

Sunnuntaina kävimme Marian kanssa luterilaisessa jumalanpalveluksessa, katsoimme kuvia ja lehtileikkeitä Marian ensimmäisestä Suomen-vierailusta ja söimme lättyjä. Iltapäivällä pitikin jo kiirehtiä linja-autoon. Unohdin sanakirjan Marian luo! Toivottavasti selviän nyt kolme viikkoa ilmankin.

Kuulemma Saksassa satoi koko viikonlopun. No, nyt Eva ja István sitten toivat sen kelin tänne, koska koko päivän on ripsinyt ja ollut tosi synkkää ulkona.

Aamulla sain suunniteltua loppuun oppitunnin, jonka ens viikolla pidän muutamalle luokalle. Samoin harjoittelutehtävät edistyy. Nyt pitäis opetella Isä meidän unkariksi. Eva piti tänään aamuhartauden päiväkodilla. Päiväkotiin tuli uusi tyttö, jota jännitti valtavasti. Molemmat kädet oli suunnilleen rannetta myöten suussa, eikä tyttö meinannut uskaltaa tulla muiden lasten kanssa piiriin aamuhartauden ajaksi. Barnus jälleen kerran kiukutteli jostain. Lyhyt on pinna... 

Puoliltapäivin olin Gáborin kanssa kolmannen luokan uskontotunnilla, viime viikolla en sinne tosiaan ehtinyt. Nyt luokkaa lähestyessäni rupesi kuulumaan huutoja: "Jött a Sanna! Jött a Sanna!" Ensimmäisinä paikalla olleet tytöt tekivät Gáborille pienen källin: verhot ikkunoiden eteen ja valot kiinni ja kunnon PÖÖ Gáborin astuessa sisään. Källi taisi kuitenkin epäonnistua, kun samalla ovenavauksella astui sisään myös läjä oppilaita... Aiheena oli Baabelin torni ja lapset saivat kirjoittaa taululle niin monta kieltä kuin osasivat. Tehtäväkirjassa oli ristikko, josta piti etsiä 13 kieltä. Löysin ite 12. Ristikossa olivat muiden muassa suomi ja eesti 

Kävin päiväkodilla syömässä, sitten menin takaisin Evan luokse. Eva ja Dora söivät lounaan ja Dora esitteli mulle tuliaisina saamaansa Zuckertüteä, sitä tötsää täynnä karkkeja, jonka saksalaiset lapset perinteisesti saavat aloittaessaan koulun. Sitten menimme Evan kanssa tapaamaan Lacin mummua. Eva harmitteli, että on joskus kesällä käynyt siellä viimeksi ja pitäisi käydä useammin. Lacin äitikin oli paikalla.

Nyt olis kuulkaa näläkä. Kohta vissiin on ruoka.