Lauantaina 6.11. tulin siis Suomeen. Olin viimeisen yön Marialla. Kävimme perjantai-iltana katselemassa öistä Budapestia. Kansallisteatteri näytti upealta! Lauantaina menimme Katin luokse ja Kati ja Katus veivät mut sitten lentokentälle. Siellä mielen valtas semmonen kummallinen tyhjyys. Mikään ei oikeen tuntunut miltään. Ja jotenki kuvitteli, että sunnuntaina sitten taas junalla takasi Csernyeen ja maanantaina töihin. Illalla väsyneenä joutui pariin kertaan palauttelemaan mieleen suomen lauserakennetta ynnä muuta... :D

Sunnuntaiaamuna menin kirkkoon. Johanneksen kirkossa oli Herättäjän kirkkopyhä ja siellä sitte näki vaikka ketä tuttuja. Kun lähdettiin ajelemaan kotiinpäin, rupesi satamaan lunta. Siinä vaiheessa vähän tuntui, että riittää jo tervetulotoivotukset... Kotona oltiin vasta illalla myöhään ja sitten nukutti. Maanantai-aamuna piti herätä aikaisin ja hakea Ylivieskan asemalta Mikon sinne jättämä auto. Jännitti kamalasti kouluun meneminen kuten myös sunnuntaina kotiin palaaminen. Vissiin arkeen paluu tuntui jotenki ylivoimaiselta. Mutta ihan hyvin se onnistui kuitenki. Tosi lohduttavalta tuntui, että heti maanantai-iltana oli unkarinpiiri. Pääsi heti puhumaan rakkaaksi tullutta kieltä.

Koulujuttuihin alkaa vähitellen päästä mukaan. Tunteetkin rupeaa palaamaan. Rupeaa taas tuntemaan ikävää (jännittävää, että nyt vasta rupeaa kunnolla ikävöimään Suomen-rakkaitakin, tuolla ei jotenkin ehtinyt...) ja muutakin. Voi myös ruveta suunnittelemaan mahdollista uusintavisiittiä!

Tän viikon olen ollut päiväkodilla, koska kouluilla on syysloma. Päiväkodillakin lapsia on ollut vain 4-6, kun vanhemmatki on lomaillu. Eilen leikittiin Barbaran ja Ádamin kanssa poneilla, ja oli aika huvittavaa kuunnella, kun Ádam leikki äitiponilla, ja koska siivekäs äitiponi osasi luonnollisesti lentää, se kyseli pikkuponeilta, että mitä ne haluaisivat pyytää, kun hän nyt lähtee Jeesusta tapaamaan. Sitten äitiponi toi sieltä Jeesuksen luota karkkia ja leluja :D Että taas näitä Jeesuksen ja Joulupukin risteytyksiä.

Täällä pyhäinpäivää vietettiin jo maanantaina. Molemmilla hautausmailla oli jumalanpalvelus ja päivä oli vapaapäivä. Näin Istvánia ja Évaa sillon viimesen kerran, koska lähtivät tiistaiaamuna reissuun, sukuloimaan kaiketi. Tiistai-iltana raamattutunnin piti Gábor kitaroineen ja porukka toivoi sen tunnin jälkeen että ehdottaisin jonkun virren. No tietysti Mua siipeis suojaan kätke. Soitin ja kun porukka pääsi mukaan niin rupesin laulamaan suomeksi. Sitten ne jäikin vaan kuuntelemaan... :D

Keskiviikkona olin töissä puoli viiteen asti ja lähdin sitten Zitan mukaan niiden luo päivälliselle. Zitan lukiolaistytöt oli kotona. Toinen oli ihan mahdottoman hyvä piirtäjä ja se nopeasti sutaisi mulle muistoksi Karvisen ja Oskun :D Syötiin Zitan miehen onkimaa ja valmistamaa kalaa. Hyvää oli!

Eilen oli viimenen päivä päiväkodilla ja näin viimestä kertaa myös Kovácseja (joille menin töitten jälkeen) ja Veraa (joka tuli illalla käymään). Ikävä tulee.

Maanantaina ja tiistaina kolmannen ja neljännen luokan ussantunneilla minä olin ope :D Oli kivaa. Varsinki kolmannen luokan tunnilla. Laulettiin Halki maailman, tehtiin paperista kyyhkysiä ja opeteltiin leikki Isä meidän -rukoukseen. Selvisin tunneista ihan puhtaasti unkarin kielellä :D

Torstaina oli lähteny päiväkotitätien lompakot kävelemään varasto/pukuhuoneesta keskeltä kirkasta päivää. Oho. Ja ihan tämmösessä käpykylässäkin. Hui.

Eilen oli vimppa nuortenilta täällä. Tänään kävin pyörällä Súrissa Molnáreilla kun Réka oli kotona. Huomenna on vimppa jumalanpalvelus täällä. (Jos Sari lukee tätä niin itkut sille!)

Jumalanpalveluksen jälkeen menin Krisztiánin luo kun sillä oli pari viikkoa sitten synttärit. Juhlittiin niitä isolla porukalla. Menin sinne yhtä matkaa päiväkotitäti-Eszterin kanssa ja se käski käymään ja sanoi, että sen tietokonetta saa käyttää kun Szabóilla ei jostain syystä oo torstain jälkeen toiminu netti. Kävin siis välissä Eszterin luona ja juteltiin kaikenlaista (se esimerkiksi kerto että on ollu joskus vuoden Saksassa au pairina ja samaten se kerto että vaikka on tavannu jo monta kymmentä suomalaista niin ei oo törmänny yhteenkään semmoseen stereotyyppisen jurottavaan :D) ja sit menin takaisin Krisztiánille. Ja aiheutin melkein riidan siellä leikkimällä Rubikin kuutiolla kun ne rupes juttelemaan Unkarilaisista keksinnöistä ja muutaman aasinsillan (atomipommi, maailmansodat jne.) kautta se keskustelu meni sitte veroihin ja niistä ne kinasteli. Illalla keksin että osaan pelata ihan oikeillakin pelikorteilla Vapaakenttää (eikä pelkästään tietokoneella)!

Lauantaina ne reformoidut nuoret joiden luona oltiin ekumeenisessa nuortenillassa kaksi viikkoa sitten tulivat vuorostaan tänne. En ihan pysynyt perillä aiheesta, oikeista ja vääristä valinnoista oli kuitenkin kyse. Perjantaina oli kans illalla nuorteniltaa ja päivällä koululaisille oppituntia. Siellä on yks tyttö ja yks poika jotka on ihan järkyttäviä koheltajia! Éva kertoikin että niille ei oo ihan parhaimpia kortteja elämään jaettu ja sen takia ne temppuilee koulussa.

Hui, kohta mulla on ihan ikioma oppitunti. Unkariksi. Hui.

Kävimme myös Sankareiden aukiolla (Hősök tére), missä on patsaita Unkarin seitsemästä sankarista, jotka tarun mukaan ensimmäisenä ottivat kodikseen tämän mukavan laakson Karpaattien vieressä, sekä Unkarin sankarillisista kuninkaista. Lauantai-iltana kävimme uimassa ja saunassa ja ihastutin kanssasaunojia löylynheittotaidoillani (osuin kiukaaseen joka kerta kahden metrin etäisyydeltä) ja vielä enemmän kielitaidollani kun tunnustin olevani suomalainen. Sen jälkeen lähdimme Ecseriin. Violakin oli kotona, vaikka on tämän vuoden Itävallassa au pairina. Pelasimme Katinkan kanssa stressiä ja sen jälkeen opetin hänelle korttitemppuja. Olipas kivaa.

Sunnuntaina kävimme Marian kanssa luterilaisessa jumalanpalveluksessa, katsoimme kuvia ja lehtileikkeitä Marian ensimmäisestä Suomen-vierailusta ja söimme lättyjä. Iltapäivällä pitikin jo kiirehtiä linja-autoon. Unohdin sanakirjan Marian luo! Toivottavasti selviän nyt kolme viikkoa ilmankin.

Kuulemma Saksassa satoi koko viikonlopun. No, nyt Eva ja István sitten toivat sen kelin tänne, koska koko päivän on ripsinyt ja ollut tosi synkkää ulkona.

Aamulla sain suunniteltua loppuun oppitunnin, jonka ens viikolla pidän muutamalle luokalle. Samoin harjoittelutehtävät edistyy. Nyt pitäis opetella Isä meidän unkariksi. Eva piti tänään aamuhartauden päiväkodilla. Päiväkotiin tuli uusi tyttö, jota jännitti valtavasti. Molemmat kädet oli suunnilleen rannetta myöten suussa, eikä tyttö meinannut uskaltaa tulla muiden lasten kanssa piiriin aamuhartauden ajaksi. Barnus jälleen kerran kiukutteli jostain. Lyhyt on pinna... 

Puoliltapäivin olin Gáborin kanssa kolmannen luokan uskontotunnilla, viime viikolla en sinne tosiaan ehtinyt. Nyt luokkaa lähestyessäni rupesi kuulumaan huutoja: "Jött a Sanna! Jött a Sanna!" Ensimmäisinä paikalla olleet tytöt tekivät Gáborille pienen källin: verhot ikkunoiden eteen ja valot kiinni ja kunnon PÖÖ Gáborin astuessa sisään. Källi taisi kuitenkin epäonnistua, kun samalla ovenavauksella astui sisään myös läjä oppilaita... Aiheena oli Baabelin torni ja lapset saivat kirjoittaa taululle niin monta kieltä kuin osasivat. Tehtäväkirjassa oli ristikko, josta piti etsiä 13 kieltä. Löysin ite 12. Ristikossa olivat muiden muassa suomi ja eesti 

Kävin päiväkodilla syömässä, sitten menin takaisin Evan luokse. Eva ja Dora söivät lounaan ja Dora esitteli mulle tuliaisina saamaansa Zuckertüteä, sitä tötsää täynnä karkkeja, jonka saksalaiset lapset perinteisesti saavat aloittaessaan koulun. Sitten menimme Evan kanssa tapaamaan Lacin mummua. Eva harmitteli, että on joskus kesällä käynyt siellä viimeksi ja pitäisi käydä useammin. Lacin äitikin oli paikalla.

Nyt olis kuulkaa näläkä. Kohta vissiin on ruoka.

Eilen olin taas päiväkodilla, koska Eva, István ja kaikki päiväkotitädit lähti aamulla Saksaan moikkaamaan ystävyyspäiväkotia ja mulla on siis tää päivä ja huominen vapaita. (Siksi lähdenkin illalla Budapestiin Márian luo! Siitä reissusta toivottavasti kirjoitan pitkästi ens viikolla.) Sain siirrettyä mp3-soittimeeni Pillangó-ryhmän siivouslaulun, joka on aivan ihana! Judit és a zenemanókin Dallam az élet.

Alkuviikon olen ollut Evan ja Gáborin mukana koulussa sekä Evan mukana kotikäynneillä ja raamattutunnilla. Viime viikolla lauloin neljännelle luokalle tunnin jälkeen Asikkalan puisia rattaita, kun hiljensin (tosi kovaäänisen!) luokan laulamalla tunnilla sitä pätkän ja pari mukulaa niin kärtti kuulla sen kokonaan, ja yks poika osaa sen nyt melkein erinomaisesti! Nyt sama poika toivoi toistakin laulua ja sai kuulla Kaksipa poikaa Kurikasta. Tämän viikon tunnilla opettelimme lauluja uskonpuhdistuksen muistopäivän juhlaa varten.

Gáborin kanssa olin ekaluokan tunnilla. Gabor totesi, että tiettyä haastetta tunnin pitämiseen tuo se, etteivät oppilaat vielä osaa lukea. Luokassa oli yksi poika, jolle koko tunti taisi olla aivan evvk. Hän istui reppu selässä valmiina säntäämään ulos heti, kun tunti loppuu. Kirjatkaan eivät tainneet olla mukana. Menin tunnin loppupuolella pojan viereen istumaan ja juttelemaan vähän aiheesta ja vähän aiheen vierestä ja sain hänetkin kiinnostumaan! Jes! (Ja kertomaan, että nyt on ongelma kun on kaks asiaa mitä haluais toivoa joululahjaksi eikä tiedä että kumpaa toivois.)

Viime viikolla olin tosiaan Kovácsien luona ja siitä tämä tauko blogin kirjoituksessa, siellä kun ei ole tietokonetta. Lauantaina pääsin mukaan poimimaan viinirypäleitä! Tyhjäsimme kaksi tarhaa 7 hengen voimin ja söimme isolla porukalla toisella viinitarhalla. Krisztiánin äitiä nauratti kun totesin, että kun joku Suomessa tulee kysymään että no osaatko sää nyt unkaria niin varmaan vastaan että "Persze!" Se ku sen verran on perehtyny suomen kieleenkin että tietää, mitä tämä unkarin "tietty!"-huudahdusta merkitsevä sana on suomeksi... :D

Opinnäytetyönkin kanssa alkaa sujua loistavasti! Näyttää siltä, että unelma-aiheeni toteuttaminen saattaapi onnistua 

Lauantaina kävin taas Mórissa Gyöngyi-päiväkotitädin sekä miehensä ja nuoremman poikansa Ákosin kanssa. Kierrettiin myyntipöydät ja kuunneltiin, kun nainen ja mies lauloivat ja tanssivat. Yksi lauluista oli Leijonakuninkaasta tuttu The Lion Sleeps Tonight ja sitten soikin koko illan päässä auwiiiiiiiiiiiiwiawwamboee.... János oli ihan varma, että se oli ABBAn biisi, ja piti Googlen kautta todistaa, että höpö höpö.

Sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen lähdin Krisztiánin vanhempien matkaan, Krisztián tyttöystävineen tuli myös. Kävimme jonkun tutun syntymäpäivillä ja tutustuimme Mórin reformoituun kirkkoon. Jännän muotoinen, kun ei ollut alttaria ollenkaan ja saarnapönttö oli ihan keskellä kirkkoa. Kun tulimme takaisin, väsytti aika raakasti ja kurkkukin oli vähän kipeä, joten päätimme Eszterin kanssa lähteä linja-autolla kotiin. Mutta sellaista linja-autoa, jonka Krisztián neuvoi lähtevän kymmenen yli viisi, ei ollutkaan olemassa! Onneksi paikalla oli joku tytärtään kouluun saatellut Bakonycsernyeläinen, jonka kyydillä pääsimme takaisin.

Nyt olin ensimmäistä päivää varsinaisessa nuorisotyössä! Olen tänään ollut koululla Gáborin kanssa pitämässä uskonnontuntia kolmasluokkalaisille ja auttanut rovastikunnan uskonnonopetuksen tilastoimisessa leimaamalla ja monistamalla eri seurakunnista tulleita uskonnonopetuksen tämänvuotisia tilastoja. Hienoja nämä seurakunnan leimat!

Keskiviikkona siis yliopettaja Vesa Nuorva tuli kurkkaamaan, että mitä mulle tänne kuuluu ja eilen tuli kirkkoherramme Martti Viljanen hakemaan sen mökillensä yöksi ennen Suomeen lähtöä. Käytiin kattomassa Bakonycsernyen päiväkoti, koulu, kirkko, kunnantalo ja kaivosmuseo ja Súrin kirkko, koulu ja seuris. Päästiin käymään myös Súrin katolisessa kirkossa. Se oli aika hieno! Kävimme myös viinitarhoilla ja Csatkan katolisessa pyhiinvaelluskohteessa, siinä samassa missä jo kolmisen viikkoa sitten kävin Molnár Istvánin kanssa. Laci piipahti tulkiksi Istvánin ja Vesan harjoittelukeskusteluun ja mä selailin täkäläista katekismusta ja katsoin että hei, täällähän on rukous joka alkaa samalla lailla kuin päiväkodin ruokarukous! Jövel, Jézus... Sit katoin tarkemmin ja tajusin että sehän on just se sama rukous. Nyt sitten osaan sen kokonaan:

Jövel, Jézus, légy vendégünk, áldd meg amit adtál nékünk. Ámen.

Vapaasti suomennettuna "Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Aamen."  Martti meinas että halus tuoda mulle jotakin mikä "ei ole särkyvää, arvokasta, tilaavievää eikä nestettä" ja toi Sisuja ja Marianneja! Vau! Niillä selviää hyvin loppuajan!

Tänään oli sitten näillä näkymin viimeinen päivä päiväkodilla. Yhdellä tytöllä oli synttärit ja nyt soi päässä laulu jota sille soitettiin. Jos itekkin haluatte kyseisen laulun soimaan päähänne niin tuolta se löytyy: http://www.youtube.com/watch?v=hi3pbtrqy70 (Kovasti näyttää unkarilaisilta Fröbelin palikoilta!) Ehkä siks että oli vika päivä päiväkodilla tai ehkä siks että se on tosiaan jo ens kuussa kun tuun takaisin, nyt on semmonen olo että emmävielähaluulähtee!!!! Yrittää siinä sitte selittää itelleen että no ei tarttekkaan, vielä on viis viikkoa jäljellä... 

Illalla taas nuorteniltaa.

Súrissa Réka ja Sára olivat kotona, ja illalla lähdin Sáran kanssa viininkorjuujuhliin. Tapasin illan aikana paljon Sáran kavereita ja juttelimme paljon. Sunnuntaina minä ja Véra menimme kuuntelemaan konserttia, jossa unkarilainen bändi soitti irlantilaistyylistä gospelmusiikkia.  Bändin jälkeen paikallinen kuoro lauloi vielä pari laulua.

Eilen päiväkodilla leikin yhden tytön kanssa Duploilla ja tajusin, miksi ne olivat pienenä niin kiehtovia. Ne kun olivat vieläkin! Kuin maalaamista, mutta lopputuloksen laatu ei oo kiinni taidoista vaan palikoiden määrästä :D Iltapäivällä kävin Eva-pastorin kanssa yhden yhdeksänkymppisen mummun luona, sinne oli tullut pari muutakin mummua viettämään Herran Pyhää Ehtoollista. Takaisin tullessani törmäsin Molnár Istvániin, joka oli lähtenyt tänne päin pyörälenkille. István sanoi, että Véra oli kertonut mun tykkäävän uimisesta ja kysyi, lähdenkö ens viikolla tiistaina tai torstaina uimaan. Jooo!

Tänään vein kitaran päiväkotiin ja soitin molemmille ryhmille pari laulua. Sen jälkeen kuului pihalla aina silloin tällöin jostain suunnasta "YKSI! *tap tap*" :D Yksi täti arvasi että yksi on egy suomeksi ja kysyi että mikäs sitten on kettö niin toinen täti luetteli numerot suomeksi yhestä seittemään. Vau :D Iltapäivällä Eva piti raamattutuntia ja olin taas sen mukana siellä. Siellä oli kaksi rippikoululaistakin paikalla ja tunnin lopuksi ne luki jotain tekstejä. Jobin kirja oli aiheena. Oli aika hienoa mennä sinne kun ovesta sisään astuessamme paikalla jo olevat veisas Siionin virttä! (Niitä on unkarin ev.lut. virsikirjassa aika rutosti kuin myös tavallisia suomalaisia virsiä, kukahan niitä on tänne kylväny?) Äskön söin jotain hedelmää mikä näytti ihan omenalta mutta maistu ihan joltain marmeladilta. Mikähän mahtoi olla?

Tänään harjoiteltiin urakalla lauantain juhlaa varten kun parilla pojalla pyöri juhlaa varten harjoitellut laulut päässä ja muutkin yhtyivät lauluun. Ulkoilun jälkeen Eva tuli syntikan kanssa käymään, niin että voitiin harjoitella lauluja säestyksellä. Hienosti menivät! Yhdelle pojalle iski koti-ikävä kun oltiin käymässä päiväunille. Voi sitä.

Äsken käytiin järkkäilemässä kirkon pihaa juhlakuntoon, pystyttämässä sinne telttoja ja heinäpaaleista alttaria sun muuta. Otan sitten lauantaina paljonpaljon kuvia että näättä mitä me saatiin aikaan.

Tuli kirkkoon mies ja lapsi, oli ulkona vihreää.